Arnøya kuuluu kuntaan nimeltä Skjervøy Tromssan läänissä. Kunta koostuu useista saarista, jotka ovat Arnøya, Kågen, Laukøy, Uløya ja Skervøya. Skervøy on kuntakeskus, missä asuu noin 2300 ihmistä, yhteensä saarilla on asukkaita noin 3000. Tällä saarella on asukkaita noin 360, kooltaan saari on 276 km² , tänne on tiheä lauttayhteys ja matka kestää noin 30 minuuttia. Lauttaan sopivat kaikenlaiset ajoneuvot, lisäksi saarelle pääsee Tromsø- Skervøy reitillä liikennöivällä pikaveneellä (ei autoille), matkan kesto on noin kaksi tuntia. Tiestöä saarella on 75 km, kaksi kauppaa, useita majoituspaikkoja ja kaksi polttoaineen jakelupistettä.
Elinvoimaisia kyliä on neljä, Lauksletta, Arnøyhamn, Akkarvik ja Årviksanden. Muut saaren kylistä eivät ole ympäri vuoden asuttuja, ne ovat lomailukäytössä kuten saaren pohjoisrannalla sijaitseva Nord-Rekvika.


Hälytysnumerot Norja: Poliisi 112 Palokunta 110
Lääkäri 113 Myrkytyskeskus 22 59 13 00

torstai 14. elokuuta 2014

Kivenpyörittäjät

Vieraat ovat aina ylellisyyttä, varsinkin ensikertalaiset,
ja nyt tarkoitan ihmisiä joita en ole koskaan aikaisemmin
tavannut.

Blogini kautta on moni ottanut minuun yhteyttä ja rohkeasti 
kysynyt apua, kun ovat halunneet nähdä tämän saaren livenä.

Viime viikolla löin parille kaverille kartan käteen ja sanoin,
tuosta tuonne, tänne, ylös ja alas. Pari yötä olivat tunturissa ja kokivat siellä ylhäällä upeimman ukkosmyskyn mitä täällä on ollut. Salamointi täällä on todella harvinaista, kerta oli minullekin ensimmäinen.

No, lopputuloksena oli kaksi läpeensä myöten märkää, mutta
onnellista vaeltajaa.

Tällä viikolla vieraakseni tuli, niin ikään blogini kautta minuun yhteyttä ottanut, susiperhe. Itse Harmaasusi, hänen puolisonsa sekä perheen nuorin, joka samalla oli vanhin ja kulki vain neljällä jalalla.

Keli oli tänään hieman mutru. Kurkistelimme pilvirajaa, joka leijui välillä vain puolen metrin korkeudella. Rantajotokselle 
pitää aina lähteä, on keli mikä tahansa, sillä eihän sitä koskaan tiedä mitä sieltä löytyy.

Vieraat katselivat mukavia kiviä, joita voisi ottaa muistoksi, ja yritin olla avuksi. Ei onnistunut millään, vaikka kuinka työnnettiin ja yritettiin pyöritellä, sinne jäi (Huh, onneksi. Olisi siinä taas saanut kyläläisille selitellä). Luovutimme
ja menimme jokivarteen väijymään ravintoa, tulihan sitä ja nyt on ähky.



Harmaasusi


Harmaasusi oli siis todellakin täällä. Tässä lyhyt esittely, tutustukaa ihmeessä
jos ette herraan ole aikaisemmin törmänneet; http://harmaasusi.blogspot.no/ sekä http://www.harmaasusi.com/ -sivustoon, josta löytyy esim. tällaista. 



19 kommenttia:

Tiitsa ( Tuula Laakso) kirjoitti...

Jaa että kiviä, kyllä nuo mielestäni on järkäleitä ;) Ei kai vieraasi sentään ihan ilman kiviä poistuneet? Kyllä joku kivi on pakko mukaan saada .
On varmasti mukavaa saada ensikertalaisia vieraaksi, sillä nuo maisemat ovat niin upeita, etten ainakaan minä osaisi lopettaa niiden ihailua... ääneen :).

Tiitsa ( Tuula Laakso) kirjoitti...

Ai niin piti sanomani, että Harmaasusi on kuulunut blogimaailmaani jo kait iäisyyden ;)

Eko kirjoitti...

Kiitosta vain esittelystä 'Susi/Järkäleet'...!
Hienosti sanailit - kauniisti kuvailit.
Molemmat ovat tuttuja Kuusamolaiselle.
Järkäleitä löytyy - 'Susikin' on vieraillut mökin pihalla.
*Harmaasusi* on jokapäiväinen tuttavani...
Tapaillaan..

kyllimarjaana kirjoitti...

Mielen valtaa outo ikävä vieraita paikkoja... halu nähdä jotakin muuta...kuvissa ihana karu tunnelma...

seita kirjoitti...

Olisipa mukava istua tuossa majassa ja katsella kivimaisemaa. Upeat kuvat. Kiitos esittelystä.

orvokki kirjoitti...

Mahtavat siirtolohkareet. Parempi jättää ne maisemaan kuin viedä mukanaan :)
Sinua parempaa opasta ei voisi saadakaan. Upeat kuvat taas kerran (mitä muuta voisikaan olla).

Sirpa kirjoitti...

Upeat maisemat ja komeat kivimöhkäreet!!

Ola kirjoitti...

I love the wildness of these places!

mielenkuviajatarinoita.Blogspot.com kirjoitti...

On hyvä että blogimaailmastakin käsin pidetään yhteyttä myös livenä. Sudet peikot ja ketut on seurannassa..ja erityisesti kirjoittavat . toisinaan yksi kuva on tuhat tarinaa, jollei enempi

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tösös!

Tänksis vaatimattoman tomumajani esille tuomisesta. Kohtaaminen oli vavisuttava, niin kuin aina kun päähän on ladattu odotuksia.

Ne täyttyivät oivallisesti ja kuten muistat emme kätelleet lähtiessä.
Minun kinkerpiirissäni se tarkoittaa sitä että tapaamme ankarammin, väkevämmin.

Terveiset myös Annalta.

*************

Tuntureiden lumous velloo sieluni läpi
saaden ajuni tuuliajolle!
Se häilyttää eetostani kuin vesisammalta
soljuvassa purossa.
Taivaankaari väristää minut ymmälle.
Wäkevä myrsky hyökyy sisimmässäni,
repien minua joka taholle.
Ja minä värisen ilosta.

Ignacio Santana kirjoitti...

Tus reportajes son muy bonitos...con imágenes impresionantes y llenas de color!!!

Enhorabuena y muchas gracias, amigo!!! ;)

JPK kirjoitti...

Ei sielläkään näköjään sentään aurinko ihan joka päivä paista:) Ihan piristävää näinkin ja kyllähän sitä sadettakin jo kaipaa. Melkoiset on kivenmurikat!

a-kh kirjoitti...

"Mikä ihminen on? Virvaliekki levoton."

Anita kirjoitti...

Artige bilder og hvilken STOOOOR STEIN :) :)

VoyagesetAbstraits kirjoitti...

Total change of scenery, wonderful nature!
Have a nice day.
Cath.

Liplatus kirjoitti...

Noita kiven järkäleitä ei taskuun pistetäkkään.
Varmasti on upeaa elämyksellisyyttä huluppeissa Norjan maisemissa.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

No huh, yöpyminen tunturissa ukonilmalla, siinäpä oletettavasti suomalaisille sisseille kokemusta. Eipä vainenkaan, varmasti pelottavan upea kokemus. Kuviesi perusteella asut paikassa, jonne jokainen jossain vaiheessa elämäänsä todennäköisesti halausi matkustaa. Eipä ihme, että blogi-ihmisesi, mahdollisuuksiensa mukaan, käyvät vierailemassa luonasi.

Kuvasta päätellen tämän kertainen vieraasi, Harmaasusi, oli mieluinen vieras. Tuskinpa kuva valehtelee ja vääristää ihmisen luonnetta niin rankasti, että kokemus vieraasta olisi ollut jotain muuta kuin mieluisa.

Ilma oli "mutru", mutta siitä huolimatta luonnon karuus ja järkyttävän kokoiset siirtolohkareet tai rinteiltä vyöryneet kivipaadet ovat upeita ja hurjan näköisiä avarassa maisemassa. Lohkareen viereen istutettu kota taas on kodikas kuin mikä, olisi siellä mukava tulistella ja siemailla kahvia sekä katsella elävän tulen loimuntaa. Hieno postaus, taas kerran...:)

KooTee kirjoitti...

Kiviä olen minäkin keräillyt...kukkaruukkuun kukan juurille. Hiukan pienempiä ja silemäpiä vain. ;)

Arnoya Ari kirjoitti...

Thank you a lot of comments.
Kiitos paljon kommenteista.