Arnøya kuuluu kuntaan nimeltä Skjervøy Tromssan läänissä. Kunta koostuu useista saarista, jotka ovat Arnøya, Kågen, Laukøy, Uløya ja Skervøya. Skervøy on kuntakeskus, missä asuu noin 2300 ihmistä, yhteensä saarilla on asukkaita noin 3000. Tällä saarella on asukkaita noin 360, kooltaan saari on 276 km² , tänne on tiheä lauttayhteys ja matka kestää noin 30 minuuttia. Lauttaan sopivat kaikenlaiset ajoneuvot, lisäksi saarelle pääsee Tromsø- Skervøy reitillä liikennöivällä pikaveneellä (ei autoille), matkan kesto on noin kaksi tuntia. Tiestöä saarella on 75 km, kaksi kauppaa, useita majoituspaikkoja ja kaksi polttoaineen jakelupistettä.
Elinvoimaisia kyliä on neljä, Lauksletta, Arnøyhamn, Akkarvik ja Årviksanden. Muut saaren kylistä eivät ole ympäri vuoden asuttuja, ne ovat lomailukäytössä kuten saaren pohjoisrannalla sijaitseva Nord-Rekvika.
Hälytysnumerot Norja: Poliisi 112 Palokunta 110
Lääkäri 113 Myrkytyskeskus 22 59 13 00
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Aurinkomyrsky 24.01.2012
Kyllä on aurinko tänään juoksuttanut, päivällä sain
sen kuvaan keskellä tätä kylää, eli kaamos on ohi!
Nyt yöllä on taivaalla sellainen näytelmä etten tiedä
mihin päänsä kääntäisi taidan palata vielä kerran ihailemaan
tuota ”myrskyä” eli kaikki kuvat ovat tältä päivältä
paitsi alin sen otin lauantaina toisen kylän puolelta kun
kaamos virallisesti loppui.
perjantai 20. tammikuuta 2012
Tarina kulkee blogistaniassa
Usva on aloitanut tämän tarinan. Juonta ovat kuljettaneet tähän mennessä
Aina, Kiirepakolainen, Lastu & mies, Aimarii, Kaanon, Sirokko, Simpukka, Famu Falsetissa ja Mayo joka sai minut myös mukaan.
(Mayo)
Katson naisen ja pojan perään. Haluan juosta kysymään heiltä lisää, mutta jalkani ovat jähmettyneet; mitä minun pitäisi kysyä? Tuijotan likaista ikkunaa näkemättä sitä. Minun pitää selvittää pääni, tämä alkaa olla liian mutkikasta. Tuntemani Neiti ei vaikuttanut tältä salaperäistä elämää viettävältä Amalialta, mutta minähän olin lapsi eikä silloin kaikkea huomaa.
Kerran hyppiessäni ylös ja alas Neidin -siis Amalian kuluneita, hiukan sammaloituneita portaita erään juhannuksen alla, oli paikalle ilmestynyt Neidin ikäinen naisihminen mukanaan puinen käsilaukku - sen minä muistan hyvin, koska sen hieno solki välähti auringossa. Ruskea jakkupuku hänellä oli ja hyvä tuoksu jäi leijumaan pitkäksi ajaksi myöskin siihen piilopaikkaani, johon jostain syystä painauduin, ettei vieras huomannut minua. Neiti kävi tuomassa minulle mehulasin ja pullan siihen portaille ja sanoi surullinen ilme kasvoillaan, että hänellä on keskusteltavaa vieraan kanssa. Hypin yksikseni ruutua ja odotin isoisää hakemaan minua kotiin, kun ruskea jakkupuku pyyhälsi ulos ja tielle juoksujalkaa. Nainen oli juostessaan nyrjäyttää nilkkansa hiekkaisella tiellä. Se oli minusta outoa.
"Ja sitten oli vielä se lapsi". Ja puulipas - kirjeitä... Tämä liike ei nyt minua kaipaa, eikä Tupsua. Täällä sellaista lipasta ei ole. Sen täytyy olla talolla.
Pöydän takaa löytyy vanha nitisevä, riittävän tukeva kori, juuri sopiva Tupsulle. Sinne hän muutenkin piiloutuu, nyt sen kansi suljetaan ja lähdemme yhdessä talolle eikä minua pelotakaan niin paljon kissan kanssa. Aion etsiä ne kirjeet, koska ne ovat ratkaisu tähän mysteeriin. Mieleeni tulee jälleen: kuinka minä oikeastaan liityn tähän kaikkeen? Kaartaessani talon pihaan huomaan ensimmäisenä rikotun ovi-ikkunan. Puristan korin sankaa lujasti ja sanon Tupsulle, että meillä ei ole mitään hätää, ei mitään hätää...
(Ari)
Tarkastettuani pikaisesti talon en huomannut mitään puuttuvan, ajattelin mennä autolle hakeakseni sieltä taskulampun voidakseni tutkia myös talon kellarin ja ullakon.
Silloin huomasin hänet, pihan perällä seisoi mies katsellen minua. Nopeasti mietin mitä tekisin, juoksenko autolle ja kaasutan pois... seisoin kuitenkin paikollani tarkastellen miestä. Hoikka pitkä mies jonka ikää oli vaikea arvata, kasvoilla oli jotain poikamaista kuitenkin olemuksessa oli myös iän tuomaa kypsyyttä. Samassa mies lähti liikkeelle kohti minua.
Sitten sydämeni hyppäsi kurkkuun kun tajusin ylimääräistä liikettä silmäkulmassani, se oli kuitenkin vain Tupsu jonka olin unohtanut koriin. Ilmeisesti se oli kyllästynyt katselemaan maailmaa punosten välistä ja tuossa se juoksi suoraan kohti vierasta, joka muitta mutkitta nosti jalkoihin puskevan kissan syliinsä.
Päivää en kai säikäyttänyt, olen tuosta naapurista, Tupsu kainalossa mies ojensi minulle kätensä, olen Heikki Kaarto kylän entinen nimismies. Läheltä katsottuna miehen ikä alkoi paljastua muuten nuorekkaista kasvoista, ojensin käteni ja esittäydyin. Kerroin lyhyesti miksi talolla olen ja Amalian testamentista. Kaarto kertoi tunteneensa Amalian hyvin ja viimeisinä vuosina auttaneensa häntä pihatöissä.
Nyt hän oli tullut talolle koska oli mielestään yöllä kuullut auton käyvän tässä pihassa, vanha ammatti juoksuttaa vieläkin. Kerroin rikotusta oven lasista ja pyysin häntä sisälle tosin sanoin heti ettei minulla ole mitään tarjottavaa, no sitten mennään meille ei ilman kahvia voi rupatella. Niin kolmistaan lähdimme matkaan kohti puiden takana näkyvää valkoista taloa. Matkalla olin todella mielissäni, vihdoinkin tapaan jonkun joka ehkä osaa vastata kysymyksiini...
Siirrän haasteen Pitsit Sekaisin
Lisäys 23.01 2012
Toivon teidän kaikkien viihtyvän ja ymmärtävän sen kun jatko heitetään uudelle kirjoittajalle että se ei ole aina helppoa.
Itselläni ainakin kipukynnys oli kova, mutta pirhana sentään kun tuntui hyvältä kun sai ensi tavun kirjattua ulos ja niin kuin moni on jo sanonut ei malttaisi lopettaa.
Suuri kiitos Usvalle ja kaikille jo osuutensa kirjoittaneille sekä Mayolle joka sai myös minut mukaan, aina oppii itsestään uutta.
ps. sähläsin hieman nyt uusiksi, muuten huomenna täällä pitäisi auringon nousta palaan pian kuvien kanssan ;)
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Valkyrie
Tässä näkemykseni Valkyriasta,
korkeutta patsaalla on 177cm.
Lyhyesti historiaa, heitä oli useita
palvelemassa Odinia
(Hildr, K'ara, Gunnr, Reginleif.....)
tehtävänä valita
taistelussa surmansa saavat
ansioituneet soturit.
Einherjarit (valitut) kuljetettiin
Valhallaan jossa joka ilta oli
pidot ja juhlat, seuraavana aamu
taistelut alkoivat uudestaan.
Valkyriet ratsastivat usein suurissa
ryhmissä taistelukentällä
heidän päällikkönsä oli jumalatar
Freyja ( Valfreyja ).
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Macro, Speed & Zooming
Testaus jatkuu, ohjekirjan lukemisesta
innostuneena
kokeilin lisää kamerani Fuji HS10 antamia
mahdollisuuksia.
Makrokuvia en ole ennen ottanut ja
mietin pitkään
kohdetta. Kolikot eivät innostaneet
joten lähdin etsimää
kärpästä nurkistani, ei löytynyt
kuin kuvan itikka.
Ylimmässä kuvassa olen sen kastellut.
Nopeustestin tein keittiön
vesihanalla, tuntuu olevan
silmää nopeampi.
Zoomausta olen kohti kuuta ennenkin
harjoitellut,
yleensä joku kohta aina on palanut
puhki.
Alimmassa kuvassa kuu painuu
vastapäisen tunturin
taakse.
Muutin sivustoni leveyttä ja nyt pysty
näyttämään
kuvani suoraan isompina. Tällä kertaa
muutan kuvat
suoraan tuohon kokoon ettei tulisi
pakkaus hävikkiä.
Tosin se samalla tarkoittaa myös sitä
etteivät kuvat näy
tuon isompina vaikka niitä
klikkaisi... miltä vaikuttaa
riittääkö koko.
Kaamos täällä jatkuu vielä
pariviikkoa, huomenna aloitan
uuden patsaan valmistamisen ja hieman
erkanen täältä.
torstai 5. tammikuuta 2012
Kaamos yö ja kaamos päivä
Niin sitä pyörähdettiin myös tälle vuodelle.
Ylensyömisen plussat ovat ainakin,
että jaksaa olla selällään, tällä kertaa otin
lukemiseksi kamerani käyttöohjeen, laskut ovat liian
lyhyitä ja vielä tylsempiä.
Kamera rinnalla tutkin säätöjä ja
tänään sitten pyörin ovesta ulos, perhonen ja hitsipilli
sentään olisi pitänyt lukea jo vuosi sitten ohjeet.
Nämä keskiyön otokset varsinkin
yllättivät, heikko valo ja himmeät revontulet.
Tutustuin vasta valikon M säätöihin,
kello on kohta 03.00
käyn jääkaapilla ja opiskelen
lisää;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)