Arnøya kuuluu kuntaan nimeltä Skjervøy Tromssan läänissä. Kunta koostuu useista saarista, jotka ovat Arnøya, Kågen, Laukøy, Uløya ja Skervøya. Skervøy on kuntakeskus, missä asuu noin 2300 ihmistä, yhteensä saarilla on asukkaita noin 3000. Tällä saarella on asukkaita noin 360, kooltaan saari on 276 km² , tänne on tiheä lauttayhteys ja matka kestää noin 30 minuuttia. Lauttaan sopivat kaikenlaiset ajoneuvot, lisäksi saarelle pääsee Tromsø- Skervøy reitillä liikennöivällä pikaveneellä (ei autoille), matkan kesto on noin kaksi tuntia. Tiestöä saarella on 75 km, kaksi kauppaa, useita majoituspaikkoja ja kaksi polttoaineen jakelupistettä.
Elinvoimaisia kyliä on neljä, Lauksletta, Arnøyhamn, Akkarvik ja Årviksanden. Muut saaren kylistä eivät ole ympäri vuoden asuttuja, ne ovat lomailukäytössä kuten saaren pohjoisrannalla sijaitseva Nord-Rekvika.


Hälytysnumerot Norja: Poliisi 112 Palokunta 110
Lääkäri 113 Myrkytyskeskus 22 59 13 00

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Aurinkomyrsky 24.01.2012


Kyllä on aurinko tänään juoksuttanut, päivällä sain 
sen kuvaan keskellä tätä kylää, eli kaamos on ohi!


Nyt yöllä on taivaalla sellainen näytelmä etten tiedä 
mihin päänsä kääntäisi taidan palata vielä kerran ihailemaan
tuota ”myrskyä” eli kaikki kuvat ovat tältä päivältä
paitsi alin sen otin lauantaina toisen kylän puolelta kun
kaamos virallisesti loppui.








perjantai 20. tammikuuta 2012

Tarina kulkee blogistaniassa


Usva on aloitanut tämän tarinan. Juonta ovat kuljettaneet tähän mennessä
Aina, Kiirepakolainen, Lastu & mies, Aimarii, Kaanon, Sirokko, Simpukka, Famu Falsetissa  ja Mayo joka sai minut myös mukaan.

(Mayo)
Katson naisen ja pojan perään. Haluan juosta kysymään heiltä lisää, mutta jalkani ovat jähmettyneet; mitä minun pitäisi kysyä? Tuijotan likaista ikkunaa näkemättä sitä. Minun pitää selvittää pääni, tämä alkaa olla liian mutkikasta. Tuntemani Neiti ei vaikuttanut tältä salaperäistä elämää viettävältä Amalialta, mutta minähän olin lapsi eikä silloin kaikkea huomaa.

Kerran hyppiessäni ylös ja alas Neidin -siis Amalian kuluneita, hiukan sammaloituneita portaita erään juhannuksen alla, oli paikalle ilmestynyt Neidin ikäinen naisihminen mukanaan puinen käsilaukku - sen minä muistan hyvin, koska sen hieno solki välähti auringossa. Ruskea jakkupuku hänellä oli ja hyvä tuoksu jäi leijumaan pitkäksi ajaksi myöskin siihen piilopaikkaani, johon jostain syystä painauduin, ettei vieras huomannut minua. Neiti kävi tuomassa minulle mehulasin ja pullan siihen portaille ja sanoi surullinen ilme kasvoillaan, että hänellä on keskusteltavaa vieraan kanssa. Hypin yksikseni ruutua ja odotin isoisää hakemaan minua kotiin, kun ruskea jakkupuku pyyhälsi ulos ja tielle juoksujalkaa. Nainen oli juostessaan nyrjäyttää nilkkansa hiekkaisella tiellä. Se oli minusta outoa.

"Ja sitten oli vielä se lapsi". Ja puulipas - kirjeitä... Tämä liike ei nyt minua kaipaa, eikä Tupsua. Täällä sellaista lipasta ei ole. Sen täytyy olla talolla.
Pöydän takaa löytyy vanha nitisevä, riittävän tukeva kori, juuri sopiva Tupsulle. Sinne hän muutenkin piiloutuu, nyt sen kansi suljetaan ja lähdemme yhdessä talolle eikä minua pelotakaan niin paljon kissan kanssa. Aion etsiä ne kirjeet, koska ne ovat ratkaisu tähän mysteeriin. Mieleeni tulee jälleen: kuinka minä oikeastaan liityn tähän kaikkeen? Kaartaessani talon pihaan huomaan ensimmäisenä rikotun ovi-ikkunan. Puristan korin sankaa lujasti ja sanon Tupsulle, että meillä ei ole mitään hätää, ei mitään hätää...

(Ari)
Tarkastettuani pikaisesti talon en huomannut mitään puuttuvan, ajattelin mennä autolle  hakeakseni sieltä taskulampun voidakseni tutkia myös talon kellarin ja ullakon.

Silloin huomasin hänet, pihan perällä seisoi mies katsellen minua. Nopeasti mietin mitä tekisin, juoksenko autolle ja kaasutan pois... seisoin kuitenkin paikollani tarkastellen miestä. Hoikka pitkä mies jonka ikää oli vaikea arvata, kasvoilla oli jotain poikamaista kuitenkin olemuksessa oli myös iän tuomaa kypsyyttä. Samassa mies lähti liikkeelle kohti minua.

Sitten sydämeni hyppäsi kurkkuun kun tajusin ylimääräistä liikettä silmäkulmassani, se oli kuitenkin vain Tupsu jonka olin unohtanut koriin. Ilmeisesti se oli kyllästynyt katselemaan maailmaa punosten välistä ja tuossa se juoksi suoraan kohti vierasta, joka muitta mutkitta nosti jalkoihin puskevan kissan syliinsä.

Päivää en kai säikäyttänyt, olen tuosta naapurista, Tupsu kainalossa mies ojensi minulle kätensä, olen Heikki Kaarto kylän entinen nimismies. Läheltä katsottuna miehen ikä alkoi paljastua muuten nuorekkaista kasvoista, ojensin käteni ja esittäydyin. Kerroin lyhyesti miksi talolla olen ja Amalian testamentista. Kaarto kertoi tunteneensa Amalian hyvin ja viimeisinä vuosina auttaneensa häntä pihatöissä.
Nyt hän oli tullut talolle koska oli mielestään yöllä kuullut auton käyvän tässä pihassa, vanha ammatti juoksuttaa vieläkin. Kerroin rikotusta oven lasista ja pyysin häntä sisälle tosin sanoin heti ettei minulla ole mitään tarjottavaa, no sitten mennään meille ei ilman kahvia voi rupatella. Niin kolmistaan lähdimme matkaan kohti puiden takana näkyvää valkoista taloa. Matkalla olin todella mielissäni, vihdoinkin tapaan jonkun joka ehkä osaa vastata kysymyksiini...

Siirrän haasteen Pitsit Sekaisin


Lisäys 23.01 2012 
Hei kaikki uudet ja vanhat lukijat voitte seurata tai aloittaa tämän tarinan lukemisen täältä.
Tarinan aloittaja Usva päivittää tänne alusta asti jokaisen kirjoittajan osuuden.
Toivon teidän kaikkien viihtyvän ja ymmärtävän sen kun jatko heitetään uudelle kirjoittajalle että se ei ole aina helppoa. 
Itselläni ainakin kipukynnys oli kova, mutta pirhana sentään kun tuntui hyvältä kun sai ensi tavun kirjattua ulos ja niin kuin moni on jo sanonut ei malttaisi lopettaa.
Suuri kiitos Usvalle ja kaikille jo osuutensa kirjoittaneille sekä Mayolle joka sai myös minut mukaan, aina oppii itsestään uutta.


ps. sähläsin hieman nyt uusiksi, muuten huomenna täällä pitäisi auringon nousta palaan pian kuvien kanssan ;)

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Valkyrie



Tässä näkemykseni Valkyriasta, korkeutta patsaalla on 177cm.

Lyhyesti historiaa, heitä oli useita palvelemassa Odinia
(Hildr, K'ara, Gunnr, Reginleif.....) tehtävänä valita
taistelussa surmansa saavat ansioituneet soturit.

Einherjarit (valitut) kuljetettiin Valhallaan jossa joka ilta oli
pidot ja juhlat, seuraavana aamu taistelut alkoivat uudestaan.

Valkyriet ratsastivat usein suurissa ryhmissä taistelukentällä
heidän päällikkönsä oli jumalatar Freyja ( Valfreyja ).

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Macro, Speed ​​& Zooming









Testaus jatkuu, ohjekirjan lukemisesta innostuneena
kokeilin lisää kamerani Fuji HS10 antamia mahdollisuuksia.

Makrokuvia en ole ennen ottanut ja mietin pitkään
kohdetta. Kolikot eivät innostaneet joten lähdin etsimää
kärpästä nurkistani, ei löytynyt kuin kuvan itikka.
Ylimmässä kuvassa olen sen kastellut.

Nopeustestin tein keittiön vesihanalla, tuntuu olevan
silmää nopeampi.

Zoomausta olen kohti kuuta ennenkin harjoitellut,
yleensä joku kohta aina on palanut puhki.
Alimmassa kuvassa kuu painuu vastapäisen tunturin
taakse.

Muutin sivustoni leveyttä ja nyt pysty näyttämään
kuvani suoraan isompina. Tällä kertaa muutan kuvat
suoraan tuohon kokoon ettei tulisi pakkaus hävikkiä.
Tosin se samalla tarkoittaa myös sitä etteivät kuvat näy
tuon isompina vaikka niitä klikkaisi... miltä vaikuttaa
riittääkö koko.

Kaamos täällä jatkuu vielä pariviikkoa, huomenna aloitan
uuden patsaan valmistamisen ja hieman erkanen täältä.


torstai 5. tammikuuta 2012

Kaamos yö ja kaamos päivä


Niin sitä pyörähdettiin myös tälle vuodelle.
Ylensyömisen plussat ovat ainakin, että jaksaa olla selällään, tällä kertaa otin lukemiseksi kamerani käyttöohjeen, laskut ovat liian lyhyitä ja vielä tylsempiä.

Kamera rinnalla tutkin säätöjä ja tänään sitten pyörin ovesta ulos, perhonen ja hitsipilli sentään olisi pitänyt lukea jo vuosi sitten ohjeet.

Nämä keskiyön otokset varsinkin yllättivät, heikko valo ja himmeät revontulet.
Tutustuin vasta valikon M säätöihin, kello on kohta 03.00
käyn jääkaapilla ja opiskelen lisää;)