Arnoya Norway

Kyllä on aurinko tänään juoksuttanut, päivällä sain  sen kuvaan keskellä tätä kylää, eli kaamos on ohi! Nyt yöllä on taivaalla sellainen näytelmä etten tiedä  mihin päänsä kääntäisi taidan palata vielä kerran ihailemaan tuota ”myrskyä” eli kaikki kuvat ovat tältä päivältä paitsi alin sen otin lauantaina toisen kylän puolelta kun kaamos virallisesti loppui.

Usva on aloitanut tämän tarinan. Juonta ovat kuljettaneet tähän mennessä Aina, Kiirepakolainen, Lastu & mies, Aimarii, Kaanon, Sirokko, Simpukka, Famu Falsetissa  ja Mayo joka sai minut myös mukaan. (Mayo) Katson naisen ja pojan perään. Haluan juosta kysymään heiltä lisää, mutta jalkani ovat jähmettyneet; mitä minun pitäisi kysyä? Tuijotan likaista ikkunaa näkemättä sitä. Minun pitää selvittää pääni, tämä alkaa olla liian mutkikasta. Tuntemani Neiti ei vaikuttanut tältä salaperäistä elämää viettävältä Amalialta, mutta minähän olin lapsi eikä silloin kaikkea huomaa. Kerran hyppiessäni ylös ja alas Neidin -siis Amalian kuluneita, hiukan sammaloituneita portaita erään juhannuksen alla, oli paikalle ilmestynyt Neidin ikäinen naisihminen mukanaan puinen käsilaukku - sen minä muistan hyvin, koska sen hieno solki välähti auringossa. Ruskea jakkupuku hänellä oli ja hyvä tuoksu jäi leijumaan pitkäksi ajaksi myöskin siihen piilopaikkaani, johon jostain syystä painau...

Tässä näkemykseni Valkyriasta, korkeutta patsaalla on  177cm. Lyhyesti historiaa, heitä oli useita palvelemassa Odinia (Hildr, K'ara, Gunnr, Reginleif.....) tehtävänä valita taistelussa surmansa saavat ansioituneet soturit. Einherjarit (valitut) kuljetettiin Valhallaan jossa joka ilta oli pidot ja juhlat, seuraavana aamu taistelut alkoivat uudestaan. Valkyriet ratsastivat usein suurissa ryhmissä taistelukentällä heidän päällikkönsä oli jumalatar Freyja ( Valfreyja ).

Testaus jatkuu, ohjekirjan lukemisesta innostuneena kokeilin lisää kamerani Fuji HS10 antamia mahdollisuuksia. Makrokuvia en ole ennen ottanut ja mietin pitkään kohdetta. Kolikot eivät innostaneet joten lähdin etsimää kärpästä nurkistani, ei löytynyt kuin kuvan itikka. Ylimmässä kuvassa olen sen kastellut. Nopeustestin tein keittiön vesihanalla, tuntuu olevan silmää nopeampi. Zoomausta olen kohti kuuta ennenkin harjoitellut, yleensä joku kohta aina on palanut puhki. Alimmassa kuvassa kuu painuu vastapäisen tunturin taakse. Muutin sivustoni leveyttä ja nyt pysty näyttämään kuvani suoraan isompina. Tällä kertaa muutan kuvat suoraan tuohon kokoon ettei tulisi pakkaus hävikkiä. Tosin se samalla tarkoittaa myös sitä etteivät kuvat näy tuon isompina vaikka niitä klikkaisi... miltä vaikuttaa riittääkö koko. Kaamos täällä jatkuu vielä pariviikkoa, huomenna aloitan uuden patsaan valmistamisen ja hieman erkanen tä...

Niin sitä pyörähdettiin myös tälle vuodelle. Ylensyömisen plussat ovat ainakin, että jaksaa olla  selällään, tällä kertaa otin lukemiseksi kamerani  käyttöohjeen, laskut ovat liian lyhyitä ja vielä tylsempiä. Kamera rinnalla tutkin säätöjä ja tänään sitten pyörin  ovesta ulos, perhonen ja hitsipilli sentään olisi pitänyt lukea  jo vuosi sitten ohjeet. Nämä keskiyön otokset varsinkin yllättivät, heikko valo  ja himmeät revontulet. Tutustuin vasta valikon M säätöihin, kello on kohta 03.00 käyn jääkaapilla ja opiskelen lisää;)