For Whom the Bell Tolls
Sitaatti on John Donnen (1572-1631), brittiläisen saarnaajan ja runoilijan.
Se esiintyy teoksessa Devotions Upon Emergent Occasions, Meditation XVII.
(Rukouksia sairasvuoteelta 1624).
Kyseessä on niin sanottu metafyysinen runous, jonka edustajana
John Donne erityisesti tunnetaan.
Runo alkaa näillä sanoilla:
"Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään..."
päättyen sanoihin:
"Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat,
ne soivat sinulle."
Mitä Metafyysinen sitten tarkoittaa?
Sana 'meta' tarkoittaa 'jälkeen, fyysinen puolestaan on ruumiillinen/aineellinen
ja tässä tapauksessa kääntäisin sen muotoon 'jälkeen aineellisen'.
Periaatteessa metafysiikka käsittelee kysymyksiä, joita ei voida selittää tieteen avulla.
Metafysiikka kattaa laajan valikoiman aiheita uskonnollisuudesta ja tietoisuudesta.
Se kyseenalaistaa todellisuuden luonteen filosofisella tavalla.
Tässä yksi esimerkki metafyysisestä kysymyksestä:
Onko tietoisuus rajoittunut aivoihin?
Nyt joku jo älähti, unohdinko Ernest Hemingwayn?
En, hän lainasi John Donnen runon sitaatin
"Kenelle kellot soivat" -kirjansa nimeksi (1940)
ja toi samalla sanonnan arkikieleen.
No, johan tuli selityksiä otsikosta. Syy selitykseen on lyhyesti se,
että luin ja katselin "Epäonnistumisen mahdollisuus" -kirjan
(katso edellinen bloggaus).
Opin sen, että töillä pitää olla nimi joka kuvaa jotenkin teosta ja
pitihän minun selvittää työlleni antaman nimen tausta.
Itse työstä sen verran, että olen kerännyt kaksi huonetta täyteen erilaista
romua, voidakseni hyödyntää niitä erilaisissa taideprojekteissa.
Aitoa pääkalloa en löytänyt (kummallista, olin ihan varma, että...),
joten tyydyin pienikokoiseen puristevalukalloon.
Tarkoitus on tulevaisuudessa muokata sitä ja sisällyttää se
johonkin kokonaisuuteen. Nyt tyydyin vain virtuaaliseen
muokkaukseen alla näkyvin vaihein.
Gallen-Kallelan Museo julkaisi lähes 400 kuvaa, Akseli Gallen-Kallelan itsensä kokoamista
ja osin ottamistakin kuvista, vapaaseen käyttöön.
Suomen kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallela (1865–1931), joka tunnetaan myös alkuperäisellä nimellään Axel Waldemar Gallén, oli Suomen merkittävimpiä taidemaalareita. Varsinkin Kalevalan kuvitus on piirtynyt jokaisen mieleen. Sen kuvista ehkä tunnetuimmat ovat Aino-taru vuodelta 1891 ja Lemminkäisen äiti vuodelta 1897.
Gallen-Kallelan muusta tuotannosta tulee ensin mieleeni Poika ja varis v. 1884.
Sastamalassa vietetään tänä vuonna Porissa syntyneen, mutta Tyrväällä kasvaneen taiteilijan 150-vuotisjuhlavuotta. Juhlavuotta vietetään eri yhteyksissä vuoden 2015 aikana.
Oli pakko värittää muutama kuva "postikortti"-väreillä.
Colorized photos.
Axel Gallén, otettu Helsingissä 1890.
Akseli Gallen-Kallela, noin vuonna 1915.
Axel Gallén apulaisineen maalaamassa Kevät-freskoa Porissa Juselius-mausoleumissa. (1901-1903.)
9 kommenttia:
Miten minusta tuntuu, että mielesi sopukoissa on syntymässä jotakin hyvin... siis sanoin kuvaamatonta, koska en keski sanoja. ;))
Katselin myös noita Galle-Kallelan kuvia, tulit jotenkin mieleeni ja hienosti olet vauhtiin päässyt.
itsekkin koetan niistä jotain kehittää, mutta siitä sitten joskus ;))
Kuolon kellot!
Mietinkin tuossa nämä kallonkuvat nähdessäni, kuka toimi mallina. :)) Loistava pääkallo, tämä varmasti taipuu vielä vaikka mihin!
Postikorttivärityksesi on loistava, esim. värikkäämpi fresco mielyttää eritoten silmääni.
Mutta pääkallot? Aika jännää, minkälaista taidetta rupeaa tulemaan.
Olet taitava värittäjä. Väri herättää vanhat kuvat eloon.
Samaa mieltä Seidän kanssa, värit saavat kuvat hyvin eläviksi.
Huih, mitähän karmivaa manan tunnelmaa kallot tuokaan tullessaan.
Mainiota manipulointia.
Akseli Gallen-Kallelan taulut on upeita.
Thank you a lot of comments.
Kiitos paljon kommenteista.
Juu ja minä kysyin joskus, et miksi näitä pitää värittää, ehkä se kuitenkin kannatti:) Happy, happy.
Lähetä kommentti