Arnøya kuuluu kuntaan nimeltä Skjervøy Tromssan läänissä. Kunta koostuu useista saarista, jotka ovat Arnøya, Kågen, Laukøy, Uløya ja Skervøya. Skervøy on kuntakeskus, missä asuu noin 2300 ihmistä, yhteensä saarilla on asukkaita noin 3000. Tällä saarella on asukkaita noin 360, kooltaan saari on 276 km² , tänne on tiheä lauttayhteys ja matka kestää noin 30 minuuttia. Lauttaan sopivat kaikenlaiset ajoneuvot, lisäksi saarelle pääsee Tromsø- Skervøy reitillä liikennöivällä pikaveneellä (ei autoille), matkan kesto on noin kaksi tuntia. Tiestöä saarella on 75 km, kaksi kauppaa, useita majoituspaikkoja ja kaksi polttoaineen jakelupistettä.
Elinvoimaisia kyliä on neljä, Lauksletta, Arnøyhamn, Akkarvik ja Årviksanden. Muut saaren kylistä eivät ole ympäri vuoden asuttuja, ne ovat lomailukäytössä kuten saaren pohjoisrannalla sijaitseva Nord-Rekvika.


Hälytysnumerot Norja: Poliisi 112 Palokunta 110
Lääkäri 113 Myrkytyskeskus 22 59 13 00

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

For Whom the Bell Tolls, Kenelle kellot soivat

For Whom the Bell Tolls
For Whom the Bell Tolls

Sitaatti on John Donnen (1572-1631), brittiläisen saarnaajan ja runoilijan. 
Se esiintyy teoksessa Devotions Upon Emergent Occasions, Meditation XVII.
(Rukouksia sairasvuoteelta 1624).

Kyseessä on niin sanottu metafyysinen runous, jonka edustajana
John Donne erityisesti tunnetaan.

Runo alkaa näillä sanoilla: 
"Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään..."
päättyen sanoihin:
"Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat, 
ne soivat sinulle."

Mitä Metafyysinen sitten tarkoittaa?
Sana 'meta' tarkoittaa 'jälkeen, fyysinen puolestaan on ruumiillinen/aineellinen
ja tässä tapauksessa kääntäisin sen muotoon 'jälkeen aineellisen'.
Periaatteessa metafysiikka käsittelee kysymyksiä, joita ei voida selittää tieteen avulla.

Metafysiikka kattaa laajan valikoiman aiheita uskonnollisuudesta ja tietoisuudesta.
Se kyseenalaistaa todellisuuden luonteen filosofisella tavalla.

Tässä yksi esimerkki metafyysisestä kysymyksestä:
Onko tietoisuus rajoittunut aivoihin?

Nyt joku jo älähti, unohdinko Ernest Hemingwayn?
En, hän lainasi John Donnen runon sitaatin
"Kenelle kellot soivat" -kirjansa nimeksi (1940)
ja toi samalla sanonnan arkikieleen.

No, johan tuli selityksiä otsikosta. Syy selitykseen on lyhyesti se,
että luin ja katselin "Epäonnistumisen mahdollisuus" -kirjan
(katso edellinen bloggaus). 

Opin sen, että töillä pitää olla nimi joka kuvaa jotenkin teosta ja 
pitihän minun selvittää työlleni antaman nimen tausta.

Itse työstä sen verran, että olen kerännyt kaksi huonetta täyteen erilaista
romua, voidakseni hyödyntää niitä erilaisissa taideprojekteissa. 
Aitoa pääkalloa en löytänyt (kummallista, olin ihan varma, että...),  
joten tyydyin pienikokoiseen puristevalukalloon.

Tarkoitus on tulevaisuudessa muokata sitä ja sisällyttää se 
johonkin kokonaisuuteen. Nyt tyydyin vain virtuaaliseen
muokkaukseen alla näkyvin vaihein.


Gallen-Kallelan Museo julkaisi lähes 400 kuvaa, Akseli Gallen-Kallelan itsensä kokoamista 
ja osin ottamistakin kuvista, vapaaseen käyttöön.


Suomen kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallela (1865–1931), joka tunnetaan myös alkuperäisellä nimellään Axel Waldemar Gallén, oli Suomen merkittävimpiä taidemaalareita. Varsinkin Kalevalan kuvitus on piirtynyt jokaisen mieleen. Sen kuvista ehkä tunnetuimmat ovat Aino-taru vuodelta 1891 ja Lemminkäisen äiti vuodelta 1897.  
Gallen-Kallelan muusta tuotannosta tulee ensin mieleeni Poika ja varis v. 1884.
Sastamalassa vietetään tänä vuonna Porissa syntyneen, mutta Tyrväällä kasvaneen taiteilijan 150-vuotisjuhlavuotta. Juhlavuotta vietetään eri yhteyksissä vuoden 2015 aikana.

Oli pakko värittää muutama kuva "postikortti"-väreillä.
Colorized photos.


Axel Gallén, otettu Helsingissä 1890.

Akseli Gallen-Kallela, noin vuonna 1915.



Axel Gallén apulaisineen maalaamassa Kevät-freskoa Porissa Juselius-mausoleumissa. (1901-1903.)




10 kommenttia:

Tiitsa ( Tuula Laakso) kirjoitti...

Miten minusta tuntuu, että mielesi sopukoissa on syntymässä jotakin hyvin... siis sanoin kuvaamatonta, koska en keski sanoja. ;))
Katselin myös noita Galle-Kallelan kuvia, tulit jotenkin mieleeni ja hienosti olet vauhtiin päässyt.
itsekkin koetan niistä jotain kehittää, mutta siitä sitten joskus ;))

KooTee kirjoitti...

Kuolon kellot!

JPK kirjoitti...

Mietinkin tuossa nämä kallonkuvat nähdessäni, kuka toimi mallina. :)) Loistava pääkallo, tämä varmasti taipuu vielä vaikka mihin!

aimarii kirjoitti...

Postikorttivärityksesi on loistava, esim. värikkäämpi fresco mielyttää eritoten silmääni.
Mutta pääkallot? Aika jännää, minkälaista taidetta rupeaa tulemaan.

Maelka kirjoitti...

Pääkallotaidetta...hmm.

Mukavasti väritetty :).

seita kirjoitti...

Olet taitava värittäjä. Väri herättää vanhat kuvat eloon.

Sussi kirjoitti...

Samaa mieltä Seidän kanssa, värit saavat kuvat hyvin eläviksi.

Liplatus kirjoitti...

Huih, mitähän karmivaa manan tunnelmaa kallot tuokaan tullessaan.

Mainiota manipulointia.

Akseli Gallen-Kallelan taulut on upeita.

Arnoya Ari kirjoitti...

Thank you a lot of comments.
Kiitos paljon kommenteista.

Irja Viirret kirjoitti...

Juu ja minä kysyin joskus, et miksi näitä pitää värittää, ehkä se kuitenkin kannatti:) Happy, happy.