Arnøya kuuluu kuntaan nimeltä Skjervøy Tromssan läänissä. Kunta koostuu useista saarista, jotka ovat Arnøya, Kågen, Laukøy, Uløya ja Skervøya. Skervøy on kuntakeskus, missä asuu noin 2300 ihmistä, yhteensä saarilla on asukkaita noin 3000. Tällä saarella on asukkaita noin 360, kooltaan saari on 276 km² , tänne on tiheä lauttayhteys ja matka kestää noin 30 minuuttia. Lauttaan sopivat kaikenlaiset ajoneuvot, lisäksi saarelle pääsee Tromsø- Skervøy reitillä liikennöivällä pikaveneellä (ei autoille), matkan kesto on noin kaksi tuntia. Tiestöä saarella on 75 km, kaksi kauppaa, useita majoituspaikkoja ja kaksi polttoaineen jakelupistettä.
Elinvoimaisia kyliä on neljä, Lauksletta, Arnøyhamn, Akkarvik ja Årviksanden. Muut saaren kylistä eivät ole ympäri vuoden asuttuja, ne ovat lomailukäytössä kuten saaren pohjoisrannalla sijaitseva Nord-Rekvika.


Hälytysnumerot Norja: Poliisi 112 Palokunta 110
Lääkäri 113 Myrkytyskeskus 22 59 13 00

perjantai 20. tammikuuta 2012

Tarina kulkee blogistaniassa


Usva on aloitanut tämän tarinan. Juonta ovat kuljettaneet tähän mennessä
Aina, Kiirepakolainen, Lastu & mies, Aimarii, Kaanon, Sirokko, Simpukka, Famu Falsetissa  ja Mayo joka sai minut myös mukaan.

(Mayo)
Katson naisen ja pojan perään. Haluan juosta kysymään heiltä lisää, mutta jalkani ovat jähmettyneet; mitä minun pitäisi kysyä? Tuijotan likaista ikkunaa näkemättä sitä. Minun pitää selvittää pääni, tämä alkaa olla liian mutkikasta. Tuntemani Neiti ei vaikuttanut tältä salaperäistä elämää viettävältä Amalialta, mutta minähän olin lapsi eikä silloin kaikkea huomaa.

Kerran hyppiessäni ylös ja alas Neidin -siis Amalian kuluneita, hiukan sammaloituneita portaita erään juhannuksen alla, oli paikalle ilmestynyt Neidin ikäinen naisihminen mukanaan puinen käsilaukku - sen minä muistan hyvin, koska sen hieno solki välähti auringossa. Ruskea jakkupuku hänellä oli ja hyvä tuoksu jäi leijumaan pitkäksi ajaksi myöskin siihen piilopaikkaani, johon jostain syystä painauduin, ettei vieras huomannut minua. Neiti kävi tuomassa minulle mehulasin ja pullan siihen portaille ja sanoi surullinen ilme kasvoillaan, että hänellä on keskusteltavaa vieraan kanssa. Hypin yksikseni ruutua ja odotin isoisää hakemaan minua kotiin, kun ruskea jakkupuku pyyhälsi ulos ja tielle juoksujalkaa. Nainen oli juostessaan nyrjäyttää nilkkansa hiekkaisella tiellä. Se oli minusta outoa.

"Ja sitten oli vielä se lapsi". Ja puulipas - kirjeitä... Tämä liike ei nyt minua kaipaa, eikä Tupsua. Täällä sellaista lipasta ei ole. Sen täytyy olla talolla.
Pöydän takaa löytyy vanha nitisevä, riittävän tukeva kori, juuri sopiva Tupsulle. Sinne hän muutenkin piiloutuu, nyt sen kansi suljetaan ja lähdemme yhdessä talolle eikä minua pelotakaan niin paljon kissan kanssa. Aion etsiä ne kirjeet, koska ne ovat ratkaisu tähän mysteeriin. Mieleeni tulee jälleen: kuinka minä oikeastaan liityn tähän kaikkeen? Kaartaessani talon pihaan huomaan ensimmäisenä rikotun ovi-ikkunan. Puristan korin sankaa lujasti ja sanon Tupsulle, että meillä ei ole mitään hätää, ei mitään hätää...

(Ari)
Tarkastettuani pikaisesti talon en huomannut mitään puuttuvan, ajattelin mennä autolle  hakeakseni sieltä taskulampun voidakseni tutkia myös talon kellarin ja ullakon.

Silloin huomasin hänet, pihan perällä seisoi mies katsellen minua. Nopeasti mietin mitä tekisin, juoksenko autolle ja kaasutan pois... seisoin kuitenkin paikollani tarkastellen miestä. Hoikka pitkä mies jonka ikää oli vaikea arvata, kasvoilla oli jotain poikamaista kuitenkin olemuksessa oli myös iän tuomaa kypsyyttä. Samassa mies lähti liikkeelle kohti minua.

Sitten sydämeni hyppäsi kurkkuun kun tajusin ylimääräistä liikettä silmäkulmassani, se oli kuitenkin vain Tupsu jonka olin unohtanut koriin. Ilmeisesti se oli kyllästynyt katselemaan maailmaa punosten välistä ja tuossa se juoksi suoraan kohti vierasta, joka muitta mutkitta nosti jalkoihin puskevan kissan syliinsä.

Päivää en kai säikäyttänyt, olen tuosta naapurista, Tupsu kainalossa mies ojensi minulle kätensä, olen Heikki Kaarto kylän entinen nimismies. Läheltä katsottuna miehen ikä alkoi paljastua muuten nuorekkaista kasvoista, ojensin käteni ja esittäydyin. Kerroin lyhyesti miksi talolla olen ja Amalian testamentista. Kaarto kertoi tunteneensa Amalian hyvin ja viimeisinä vuosina auttaneensa häntä pihatöissä.
Nyt hän oli tullut talolle koska oli mielestään yöllä kuullut auton käyvän tässä pihassa, vanha ammatti juoksuttaa vieläkin. Kerroin rikotusta oven lasista ja pyysin häntä sisälle tosin sanoin heti ettei minulla ole mitään tarjottavaa, no sitten mennään meille ei ilman kahvia voi rupatella. Niin kolmistaan lähdimme matkaan kohti puiden takana näkyvää valkoista taloa. Matkalla olin todella mielissäni, vihdoinkin tapaan jonkun joka ehkä osaa vastata kysymyksiini...

Siirrän haasteen Pitsit Sekaisin


Lisäys 23.01 2012 
Toivon teidän kaikkien viihtyvän ja ymmärtävän sen kun jatko heitetään uudelle kirjoittajalle että se ei ole aina helppoa. 
Itselläni ainakin kipukynnys oli kova, mutta pirhana sentään kun tuntui hyvältä kun sai ensi tavun kirjattua ulos ja niin kuin moni on jo sanonut ei malttaisi lopettaa.
Suuri kiitos Usvalle ja kaikille jo osuutensa kirjoittaneille sekä Mayolle joka sai myös minut mukaan, aina oppii itsestään uutta.


ps. sähläsin hieman nyt uusiksi, muuten huomenna täällä pitäisi auringon nousta palaan pian kuvien kanssan ;)

16 kommenttia:

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Hauska juttu! Kiva olla mukana tälläisen tarinan kertomisessa :)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hmm, päätit sitten heittää kerta heitolla näppäimistöllä päähäni. Mikäpä siinä, ei muuta kuin möyhentelemään harmaita aivosoluja ja niiden vaaleanpunaisia peitteitä. Pitänee toivoa, että saan keitettyä tarinaa eteenpäin jollakin mystisellä tavalla ja alanpa heti miettiä sitä blogin pitäjää, jolle paiskaan tarinan kerronnan seuraavaksi. Voi hyvä tavaton sentään...:)

Mayo kirjoitti...

Upeaa Ari, tosi hyvin kirjoitit. Aivan kuin olisin ollut siellä mukana katselemassa, kuinka Tapsu nostetaan vieraan syliin : ) Pitsit sekaisin -kommentista päätellen teit oikean jatkovalinnan myös.

Mayo kirjoitti...

Jos vielä jaksaisit liittää koko tarinan Usvasta alkaen mukaan. Taisin antaa vähän tulkinnanvaraisen ohjeen, anteeksi.

aimarii kirjoitti...

Huikean kiinnostavsti tarina sai sinulta jatkon. Loistavaa.

sirokko kirjoitti...

Hienoa, saatiin virkavaltaakin mukaan, päästään ehkä lopultakin salaisuuksien jäljille..

Jael kirjoitti...

Hienosti etenee tarina ja kiva kun tässä oli muittenkin osuutta mukana. Hienon jatkon teit tarinalle..

Arnoya Ari kirjoitti...

Mayo; Minulla oli yöllä koko tarina täällä, mutta se ei ole tarkoitus.
Ajatelle jos tästä tulee 100 sivuinen ja jokainen julkaisee sen kokonaisuudessaan!
Itse asiassa luin Usvan ohjeet joita hieman sävelsin, täältä löytyy jokainen eri kappale ”romaanista” minulla jäi osa linkeistä vajaaksi.
http://www.usvasaari.com/2012/01/tarina-kulkee.html

Mayo kirjoitti...

Järkevää. Tunnustan, että tein vain edellisen/edellisten julkaisuja noudatellen. Jossainhan sen kokonaisuuden täytyy kuitenkin olla. Siispä tutkimaan, kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Odottelen illalla vieraita, mutta pakko oli tulla ruuan laiton välillä kurkkaamaan, mitä on tapahtunut. Tulen huomenna paremmin tutustumaan saareesi. Tosi mielenkiintoista, että tarina on jo siellä asti.
Kiitos että jatkoit tarinaa. Laitan linkin, että pääsevät suoraan lukemaan.

Hyvä että mies onkin ystävällinen. Kyllä eläimet tietävät, Tupsu sen selvitti heti. Mitähän salaisuuksia kahvipöydässä selviikään. Mutta rikkonainen ikkuna on vielä arvoitus ja moni muukin asia. Jännittävää...

Harakka kirjoitti...

No, olipa kiva saada miehistä turvallisuutta juoneen mukaan!
Jännitys senkun kasvaa..mitähän entinen nimismies mahtaakaan osata kertoa lisää tietoa...?

kaanon kirjoitti...

Vatsasta kipristää aina samalla tavalla kun pujahtaaa mukaan uusiin juonikuvioihin.

Famu falsetissa kirjoitti...

Luistavasti kirjoitettu jatko. Odotan mielenkiinnolla entisen nimismiehen mahdollisia tietoja asioiden laidoista.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Tehtävä suoritettu ja tarina-kapula siirretty seuraavalle kirjoittajalle. Kiitos mukavasta haasteesta, eihän kirjoittamista olisi millään malttanut lopettaa. Osa miettimästäni jäi kirjoittamatta, sillä eihän minun osuuteni voi olla kaikkein pisin. Pitkä siitä tuli nytkin. Kiitos ja pitsien vallaton hulmahdus...:)

Arnoya Ari kirjoitti...

Kiitos kaikkille kommenteista, tein myös lisäyksen tuohon blogiin.

Lastu kirjoitti...

Olen yhtenä - ei vaan satoina kysymysmerkkinä -, niin kihelmöivän osuuden kirjoitit. Naapurissa asuu nimismies!!! Kysymysmerkit syttyvät päässäni: ????. No, menen lukemaan jatkoa. Metkaa ja jännää.