Arnøya kuuluu kuntaan nimeltä Skjervøy Tromssan läänissä. Kunta koostuu useista saarista, jotka ovat Arnøya, Kågen, Laukøy, Uløya ja Skervøya. Skervøy on kuntakeskus, missä asuu noin 2300 ihmistä, yhteensä saarilla on asukkaita noin 3000. Tällä saarella on asukkaita noin 360, kooltaan saari on 276 km² , tänne on tiheä lauttayhteys ja matka kestää noin 30 minuuttia. Lauttaan sopivat kaikenlaiset ajoneuvot, lisäksi saarelle pääsee Tromsø- Skervøy reitillä liikennöivällä pikaveneellä (ei autoille), matkan kesto on noin kaksi tuntia. Tiestöä saarella on 75 km, kaksi kauppaa, useita majoituspaikkoja ja kaksi polttoaineen jakelupistettä.
Elinvoimaisia kyliä on neljä, Lauksletta, Arnøyhamn, Akkarvik ja Årviksanden. Muut saaren kylistä eivät ole ympäri vuoden asuttuja, ne ovat lomailukäytössä kuten saaren pohjoisrannalla sijaitseva Nord-Rekvika.


Hälytysnumerot Norja: Poliisi 112 Palokunta 110
Lääkäri 113 Myrkytyskeskus 22 59 13 00

perjantai 10. elokuuta 2012

Näkemys


Tänä aamuna kuljin rannalla ja tavallisen yleiskuvan oton yhteydessä
päättää kuvata vain heijastuksen ympäröivästä laaksosta.
Alempi kuva, on puolestaan tierummun ulostulo jonka myös rajasin
toisin. Kuvassa kukkivat ruohosipulit kasvavat täällä villinä, olen
poiminut niitä jälleen pakkasen täyteen, pientä silppua on mukava lisätä
talvella lähes jokaiseen ruokaan.




13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen kerännyt ruohosipulia, mutta tuo on kyllä valtava pehko. Hieno kuva, mutta eka kuva on erityisesti mieleeni. Siinä on jännä tunnelma. Isoksi klikattuna maaginen maailma.

Hallatar kirjoitti...

Ihana keidas keskellä joen matkaa...

Hietatar kirjoitti...

Kuvatessa on hyvä muistaa katsoa joka suunnille ja pyörähdellä ympärikin, sieltä aukeaa ihan uudenlaisia näkymiä, kuten kuvastasikin näkyy..-)

Jännästi tuo ylin kuvaa elää hassusti, "ilma vuoret".

Ruohosipuli on kaunis katsoa ja maistuu myös hyvältä.

orvokki kirjoitti...

Hieno toi ylin kuva, on kuin vedenalainen luola.
Lapsena näin villinä ruohosipuleita - paljonkin mm. lähisaaristossa, mutta enpä ole enää siihen törmännyt. Liekö siviilisaatio sen vienyt tullessaan.

Pessi kirjoitti...

Vallattoman veden ja raikkaan ruohosipulin yhdistelmä, toimii! Ei tuo heijastuskuvakaan mikään huono ole! ;)

Tiitsa ( Tuula Laakso) kirjoitti...

Rajasitko kuvat mielessäsi jo ottaessasi? Pahuksen hyvät rajaukset joka tapauksessa. Tässä jos missä näkee miten paljon kuvaan voi vaikuttaa rajaamalla. Kun tierummun ulostulosta saa kauniin vesiputouksen.Sitten tuo heijastuskuva, sinä olet kuin jossain luolan sulla ja kuvaat merelle ;) (luolat mielessä tänään) Upeaa.

Jael kirjoitti...

Hienot kuvat! ja mikä mahtava pehko tuota ruohosipulia!

Mayo kirjoitti...

Raikkaita näkökulmia. Luulin ruohosipulia kuivan maan kasviksi, mutta ehkä se ei kuitenkaan saa tuossa vettä kovin paljon.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Kuten Tiitsa jo aiemmin kirjoitti, rajaus tekee kuvan. Yläkuvan heijastus on suorastaan upea, kuin luonnon still leben...

Alakuvan ruohosipulimätäs on tuore, raikas ja mehevä. Värit todella nappiin.

Pakko kai taas heilautella pitsejään silkasta kunnioituksesta, mutta ei se mitään, pitsien heilautteluihin alan jo tottua...:)

Pipsa-Pippuri kirjoitti...

Iso pihlaja ja pienet vuoret, kiva rinnastus, silmänkääntötemppu.
Villiä ruohosipulia olen tavannut täällä päin Pihlajasaaressa.

Eko kirjoitti...

Hienot näkemykset - oivat sommittelut.
Kiitos vain vierailusta ja 'musasta'.
Tuota kappaletta en ole aikoihin kuullut.
Sopii hyvin 'suon-kulkijan' hyräiltäväksi kuin retkikenkä jalkaan.

Ignacio Santana kirjoitti...

Hola, Ari!!!...buenas fotografías, la primera es preciosa...un encuadre genial y muy bien visto!!!

Un gran abrazo y felicidades, amigo!!! ;)

Arnoya Ari kirjoitti...

Thank you a lot of comments.
Kiitos paljon kommenteista.